Wilhelmiella: Mitä tapahtuu kun karvatähti tapaa mikro-alppien huippua?

Wilhelmiellat ovat kiehtova ryhmä ciliateja, jotka on nimetty saksalaisen zoologin Richard Wilhelm Gottlieb Karstenin (1843 - 1927) mukaan. Nämä mikroskooppiset eliöt asuvat makeissa vesissä ja merivesissä ja erottuvat muista ciliatoista ainutlaatuisella ulkomuodollaan. Ne muistuttavat karvaista tähteä, jonka kärjistä työntyvät ohuet, vibroivien ripsillisten “karvojen” sarjat – nämä karvat auttavat Wilhelmiellat liikkumaan ja saamaan ravintoa.

Wilhelmiellan rakenne on ihastuttavan kompleksinen. Niiden ruumis koostuu joukoista litteitä soluja, jotka ovat yhdentyneet muodostaen tavallisen “tähden” muodon. Jokaisesta kärjestä työntyvät ohuet ripsit, jotka toimivat molempina liikuntaelimeinä ja sensorina – ne auttavat Wilhelmiellat tuntemaan ympäristöään ja löytämään ravintoa.

Jokainen ripsi on itse asiassa kompleksinen mikroputki, joka voi lyhentyä tai pidentyä tarpeen mukaan. Tämä dynaaminen kyky antaa Wilhelmiellalle mahtavan liikkumisjoustavuuden – ne voivat “uittaa” läpi veden ja jopa kiivetä pinnalle hankkiakseen happea.

Wilhelmiellan elintavat: Pikkuisen avaruusseikkailua mikrokosmoksessa

Wilhelmiellat ovat heterotrof mosquitoes, mikä tarkoittaa, että ne saavat ravintonsa syömällä muita mikroskooppisia eliöitä. Niiden ruokavalioon kuuluvat bakteerit, algaet ja muut ciliatit – niihin kohdistuva “metsästys” on kiehtovaa katseltavaa:

Wilhelmiellat saalistavat käyttämällä ripsiään luodakseen virtauksia, jotka ohjaavat saaliin suuhunsa lähelle.

Kun saalis on lähellä, Wilhelmiella pidentää syömisriipsit, jotka vangitsevat saaliin ja vetävät sen sisään ruuansulatuksen aloittamiseksi.

Wilhelmiellan elinkaari on varsin yksinkertainen: ne lisääntyvät tavallisesti seksuaalisesti kahden yksilön välityksillä. Tämä prosessi koostuu kahdesta vaiheesta: konjugaatio ja fysiologinen fission.

• Konjugaatio: Wilhelmiellat “yhdistävät” solujansa ja vaihtavat geneettistä materiaalia.
• Fysiologinen fission: Wilhelmiellan solut jakautuvat kahteen identtiseen tytäryksilöön, jotka ovat kypsä jatkamaan elämäänsä

Miksi Wilhelmiellat ovat mielenkiintoisia?

Wilhelmiellat ja muut ciliatit ovat tärkeitä ekosysteemin toiminnalle:

• Ravintoketjun perusta: Ne ovat tärkeä ravinnonlähde monille vesieliöille.
• Havainnointi: Wilhelmiellan yksinkertaisen rakenteen ansiosta ne ovat loistava malli tutkia solujen toimintaa ja evoluutiota.

Tutkimus näistä pienistä, karvaisista “tähdistä” on vain alkusoittoa. Niiden kompleksinen biologia ja ekologinen merkitys odottavat vielä paljastamista, joten seuraavalla kertaa kun sinua kutsutaan “pikkuisen avaruusseikkailuun mikrokosmoksessa”, älä anna sen mennä ohi!